Pages

torstai 3. syyskuuta 2015

Lelunostalgiaa

pehmolelu retrokangas norsu

Rauhallinen kirppisten kiertely on tällä hetkellä harvinaista herkkua ja senkin vuoksi olin todella innoissani Vantaan Kierrätyskeskuksen tämän kertaisesta tarjonnasta. Yhteensä koko kierros taisi vieläpä kustantaa hulppeat 5 euroa.

Ensimmäinen pehmolelukasasta sukellettu löytö sai jo tämän retroäidin pään pyörälle. Tuntemattoman kotiompelijan valmistama pehmonorsu, jonka kankaassa seikkailevat hiihtäjät ja kelkkailijat. Ensi vilkaisulla hahmot näyttävät vieläpä urheilevan helminauhat kaulassaan. Itseäni ilahduttaa mahtavan kuvioinnin lisäksi myös se, että kankaasta on tehty pehmolelu. Ja vielä norsu, jolla on harvinaisen vähän tekemistä talviurheilun kanssa.

pehmolelu retrokangas norsu

Norsun toteutus on yksinkertainen, mikä sopiikin näin villiin kuosiin. Hetken pohdin, että parantelisinko hieman norsun silmiä, mutta päädyin kuitenkin jättämään ne sikseen. Silmien muuttaminen muuttaisi myös norsun persoonaa (kyllä, pehmolelun persoonaa). Toisinaan on parempi vain antaa olla.

pehmolelu retrokangas norsu

Toinen, samasta kasasta sukellettu löytö, oli vaaleanpunainen tennarijalkainen tuhatjalkainen. Se sai tämän äidin jalat vispaamaan vieläkin villimmin. Hahmo on todella tuttu lapsuudesta, vaikkei itselläni vastaavaa aikoinaan ollutkaan. Oman lapsuusajan lelut ovat kuitenkin ehtymätön nostalgian lähde. Niinpä omaa silmääni ilahduttavat aivan erityisesti tällaiset 80- ja 90-luvun alun lelut. Ja pitäähän lapsikin siitä myös.

tuhatjalkainen pehmolelu toukka

Haluan tarjota lapselleni yhdistelmän sekä omassa lapsuudessani että nykyhetkessä parhaiksi kokemiani asioita ja se sisältää myös lelut. Johtunee pitkälti erilaisesta perspektiivistä, maailman raadollisuuteen tutustumisesta ja juurikin niistä ajan kultaamista nostalgisista muistoista, että oman lapsuuden lelut (lastenohjelmista puhumattakaan) tuntuvat itsestä jotenkin herkemmiltä, pehmeämmiltä ja viattomammilta.

Todennäköistähän on, että kun lapsi vielä hieman kasvaa, niin uusimmat lelutrendit nousevat toivelistan kärkeen, mutta ainakin siihen asti äiti saa kieriä omassa nostalgiahuumassaan. Toisaalta eri aikojen klassikot ovat syystäkin klassikoita, eivätkä lelut sittenkään loppujen lopuksi ole niin paljon vuosikymmenten saatossa muuttuneet.

tuhatjalkainen pehmolelu toukka


vedettävä koira viking toys

Kierroksen kolmas löytö tuli eri kasasta. Nimittäin Viking Toysin vedettävä koira. Itse olen enemmän Plasto-fani, ihan jo kotimaisen valmistuksenkin vuoksi. Mutta kyllä näiden Ruotsin serkkujenkin muotoilu ja värimaailma miellyttävät. Sinänsä tämä tuskin on kovin vanhaa tuotantoa. Toistaiseksi koira on ollut vailla narua ja hampaanjäljistä päätellen lähinnä puruleluna. Vetolelut ovat kuitenkin tällä hetkellä suuri hitti, joten pitänee lähteä etsimään tähänkin sopivaa narun pätkää.

Pohdin muuten taannoin niinkin tärkeää ja vakavaa aihetta, kuin blogin olemassa olon oikeutusta. (Blogin olemassa olo ei siis ole vakava aihe, syy pohdinnan taustalla sen sijaan on.) Viime aikoina on ollut jälleen erityisen ahdistavaa ja pelottavaa seurata uutisia ja julkista keskustelua lähes aiheesta kuin aiheesta. Jäin miettimään, että pitäisikö tähänkin blogiin käytetty aika ja energia laittaa johonkin tärkeämpään (maailman muuttamiseen, erakkomajan rakentamiseen). Loppujen lopuksi taitaa kuitenkin olla, että kun elämässä on riittävä annos myös hyvää ja kaunista, niin jaksaa paremmin kohdata kaikki ahdistavat, kurjat ja surullisetkin asiat. Joten luvassa on jatkossakin myös ihmeellisiä retroleluja.

torstai 20. elokuuta 2015

Kangaskarkkia Facebookissa



Kangaskarkkia löytyy nyt myös Facebookista! Sivuille päivittyvät kaikki blogijulkaisut, eli blogin seuraaminen onnistuu sielläkin. Lisäksi luvassa on muutakin aiheeseen liittyvää sisältöä, joka ei istu itse blogiin.

Kommentit sekä muut elonmerkit ovat kovin tervetulleita!

Tervetuloa tutustumaan!

lauantai 15. elokuuta 2015

Liebster award -haaste



Ensimmäisenä tulivat Liebster award-haasteesta mieleen vanhat kunnon ketjukirjeet, jotka yleensä aina katkaisin (siitä siis johtuvat kaikki vuosien varrella kohdatut vastoinkäymiset...) Mutta itse asiassa tämähän on oikeasti ihan hyvä tapa löytää uusia blogeja, jotka ansaitsevat tulla luetuiksi. Haasteen myötä tuli vierailtua kymmenissä ja kymmenissä itselleni uusissa blogeissa. Eikä tähän liity manauksia, mikä on plussaa sekin. Kiitokset tunnustuksesta menevät Satumaisia silmukoita -blogille.

Ohjeet Liebster Award-haasteeseen ovat siis seuraavat:
1. Kiitä tunnuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award-tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.


Tässä vastaukset saatuihin kysymyksiin:

1. Mikä innosti sinut aloittamaan bloggaamisen?
Blogin perustaminen hoitovapaalla taitaa olla aikamoinen klisee :) Lapsen syntymä avasi kuitenkin käsityöideoiden tulvaportit, joten päätin laittaa niitä johonkin ylös ja toivottavasti tarjota samalla muillekin inspiraatiota käsitöiden tekemiseen.

2. Mitä käsityöt merkitsevät sinulle ja minkä ikäisenä aloitit käsityöharrastuksen?
Käsityöt merkitsevät rentoutumista, onnistumisen kokemuksia (toisinaan myös epäonnistumisen), mukavaa ajanvietettä ja itsensä haastamista. Lisäksi saa juuri sen näköisiä vaatteita ja muita tekeleitä, kuin itse haluaa.

Aika mahdotonta sanoa, minkä ikäisenä harrastus alkoi. Asuin lapsuuteni vanhassa omakotitalossa ja sieltä löytyi aina jotakin väkerrettävää. Äiti opetti jossain vaiheessa neulomaan ja ensimmäiset ompelukset taisivat olla nukenvaatteita. Kouluikäisenä neuloin paljon sukkia lahjaksi omalle perheelle.

3. Teetkö käsitöitä yleensä ohjeen mukaan vai keksitkö mallit itse?
Teen sekä ohjeiden mukaan, että suunnittelen itse. Muutan myös valmiita malleja mieleisikseni eli yhdistän molempia.

4. Teetkö yleensä lahjoiksi/perheelle vai myös tilaustöitä?
Mielelläni tekisin näitä kaikkia, mutta tällä hetkellä aika riittää vain oman perheen tarpeisiin (eikä aina oikein niihinkään).

5. Lempipaikkasi käsitöiden tekemiseen?
Ei oikeastaan ole mitään lempipaikkaa, erilaiset työt ja tekniikat sopivat erilaisiin paikkoihin. Monesti saattaa esimerkiksi neuletyö kulkea mukana, jolloin saa hyödynnettyä joutohetket mukavan puuhan parissa paikasta riippumatta.

6. Minkä taidon haluaisit vielä opetella? Miksi?
Vaikka ja mitä. Ensimmäisenä tulee mieleen korinpunonta. Ihan jo siksi, että koreille olisi käyttöä. Lasin sulatus kiinnostaa myös. Olen päässyt kokeilemaan jonkin verran lasitöitä, lasinpuhallusta ja lasihelmien valmistamista, ja lasi materiaalina kiinnostaa. Tekstiilitöistä tulee mieleen ainakin pitsinnypläys. Siitäkin olen haaveillut jo pitkään. Tarvittaessa tähän saisi vaikka kuinka pitkän listan aikaiseksi.

7. Oletko luontoihminen, onko sinulla lemmikkejä?
Olen luontoihminen. Retkeily ja luonnossa liikkuminen antavat valtavasti, mutta jostain syystä niitä ei tule tehtyä läheskään niin paljon kuin haluaisi tai pitäisi. Lemmikit eivät ole oikein sopineet tämän hetkiseen elämäntilanteeseen.

8. Mikä on isoin projekti jonka olet toteuttanut?
Isoin projekti liittyy todennäköisesti johonkin koulutyöhön, esimerkiksi puvustus näytelmään, tai sitten toinen artesaanityöni, johon kuului muun muassa takki, jonka kankaan kudoin itse kangaspuilla.

9. Onko sinulla paljon keskeneräisiä projekteja tällä hetkellä?
Kaapissa on vino pino kirppisvaatteita, jotka tarvitsevat "pientä muokkausta". Muuten varsinaisesti keskeneräisiä ei taida kauheasti olla. Sen sijaan suunniteltuja projekteja, joiden aloittamista ei malttaisi odottaa, löytyy vaikka millä mitalla.

10. Mikä on mieluisin/mieleenpainuvin käsityö-juttu jonka olet toteuttanut? Miksi juuri se?
Solmin lapsena villalangasta kädenpidikkeen jollekin perheenjäsenelle joululahjaksi. Tarkoitus oli siis kannatella kättä kantoliinan tapaan, mikäli sen kannattelu muuten kävisi vaikka liian raskaaksi. Olisikohan se ollut peräti ihka ensimmäinen tekstiilityöni.

11. Tunnustatko olevasi hamsteri käsityötarvikkeiden suhteen?
Yritän vähän rajoittaa hamsterinvaistojani. Etenkin kankaita kertyisi varastoon enemmän kuin ehtii ommella. Mutta kyllä myös napit, soljet, kangasmerkit, paljetit jne. kutsuvat. Kaupoissa yritän harjoittaa putkinäköä, mutta kirppiksillä katse vaeltelee vapaammin.


Ja tässä omat 11 kysymystäni:

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit omaa blogiasi?
2. Ovatko käsityöt sinulle harrastus, työ vai jotain siltä väliltä? Haaveiletko elättäväsi itsesi käsitöillä?
3. Kirjoitatko parhaillaan / oletko kirjoittanut muita blogeja?
4. Mistä lähteistä keräät tai saat ideoita töihisi, blogit, lehdet, kirjat..?
5. Onko sinulla ollut pidempiä kausia, jolloin käsityöt eivät ole kiinnostaneet ollenkaan?
6. Olivatko koulun käsityötunnit lempituntejasi vai ennemminkin pakkopullaa?
7. Mitkä ovat lempimateriaalisi ja lempikäsityötekniikkasi?
8. Pyritkö pitämään blogissasi yllä jotain tiettyä julkaisutahtia?
9. Käytkö käsityömessuilla tai muissa käsitöihin liittyvissä tapahtumissa?
10. Mikä on parasta blogin pitämisessä?
11. Kuljetatko käsitöitä mukanasi joutohetkien varalta?


Haluan itse haastaa mukaan seuraavat blogit:
Paremman puutteeseen
Käsityönurkka
Karkkitytön käsistä
Neanomat
Vihreä apina
50 Shades of Wool
Handmade lifestyle
NurinKudin
Sirpan väkerryksiä
NIINAKOO
Kotokummun kuulumisia

Toivottavasti haasteet maistuvat! Olisin iloinen, mikäli liittäisit kommentteihin linkin omiin vastauksiisi :)

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Hellehattu taaperolle

hattu, lierihattu, lastenvaatteet

Onneksi on valmiskaavoja. On ihan luksusta, kun voi ottaa lastenvaatteiden pohjaksi valmiit kaavat ja halutessaan muokata malleja oman näköisiksi. Mittaamiseksi riittää vaikka pelkkä päänympärys ja sovitus hoituu parissa sekunnissa eli juurikin siinä ajassa minkä pieni lapsi jaksaa olla paikoillaan. Suurella kiitollisuudella kajautan siis kolme hurraa-huutoa hänelle, joka on nämäkin kaavat alun perin piirtänyt!

Kuten edellisestä ehkä jo selvisikin, käytin siis hellehatun valmistuksessa valmista Ottobren lierihatun kaavaa. Hatun kupu on täysin kaavan mukainen, samoin korvaläpät ja solmimisnauhat. Lierin tein sen sijaan useasta lomittaisesta kappaleesta. Alkuperäisenä visiona olivat kukan terälehdet. Maksimaalista aurinkosuojaa tavoitellen kappaleita tuli kuitenkin vain neljä, joten ei hatusta taida saada kukkaa mieleensä parhaalla tahdollakaan. Takalieri on kappaleista suurin, suojaten niskaa palamiselta. Etulieri on toiseksi suurin, muodostaen lipan kasvojen suojaksi.

hattu, lierihattu, lastenvaatteet

Hellehatun kankaan löysin nettikirppikseltä. Kankaan kuvioiden koko sopi täydellisesti pienistä palasista koostuvaan hattuun, eikä poutapilvi-aihekaan ollut yhtään hullumpi. Kangas oli tosin niin laskeutuvaa, että tukikangasta tarvittiin tuplasti ohjeeseen verrattuna.

Muuten lopputulos on juuri eikä melkein, mutta solmimisnauhat korvaisin kyllä seuraavassa hatussa nepparilla suljettavalla kiinnitysremmillä. Nauhat aukeavat helposti ja ovat jatkuvasti vähän tiellä. Saapa nähdä, ehkä tämäkin hattu palaa siltä osin vielä työpöydälle.

hattu, lierihattu, lastenvaatteet

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Neulottu pilvimobile


sadepilvet mobile unilelu

Halusin valmistaa itse mobilen vauvan pinnasängyn päälle. No, kuten arvata saattaa, pääsi vauva-arki vatsanpuruineen yllättämään. Neulomiseen taisi kulua aikaa kahdeksan kuukautta ja viimeistelyyn vielä viisi lisää. Niin ja lahjaksi saatiin aikoja sitten toinen mobile. Pinnasänkyäkin käytettiin lähinnä pehmolelujen varastoimiseen. Mutta siinä se nyt on ja pyörii.

Lapsi kävi muutaman kerran mobilea osoittamassa, totesi da ja jatkoi matkaansa. Ainakin se tuottaa joka kerta iloa äidille, vaikkei lapsi äitinsä vaivannäköä vielä arvostakaan. Sopivathan sadepilvet myös kesän teemaan.

Mobilen malli ei ole itse suunnittelemani, vaan löytyi Blog a la Cart -blogista ja alun perin idea on suloiselta Mochimochi Land-sivulta, josta voi ostaa myös ohjeen pilviin.

sadepilvet mobile unilelu

Suhtaudun jämälankatöihin yleensä varauksella, mutta tässä työssä ne olivat paikallaan. Olen kerännyt kaikenlaiset lankarullat samaan koriin, konepestävistä käsinkehrättyihin, (tästäpä muistui mieleeni eräskin sanonta...) ja tietenkin unohtanut autuaasti mikä on mitäkin. Käsinpesu on suoraan sanottuna inhokkihommaani ja siitäkin huolimatta, ettei villaa tarvitse jatkuvasti pestä, on riskinä, että villapaidasta kutistuu toinen hiha tai pehmolelulta puolet päästä, kun ne kuitenkin koneeseen jossain vaiheessa heitän.

Sisäinen perfektionisti vaati muuten tarkistamaan, oliko tummien sadepilvien laittaminen valkoista ylemmäs isokin virhe. Taisin kuitenkin selvitä uhkaavasta luonnontieteellisestä katastrofista kutakuinkin puhtain paperein.

Follow my blog with Bloglovin


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Rakkaudesta se hevonenkin potkii

kangas käpysen


Tietoa ja taitoa erilaisista tekstiileistä on kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä, joten miksi pitää kynttilää vakan alla, kun sitä voi jakaa myös muidenkin iloksi. Jokaisessa tekniikassa löytyy aivan varmasti kokeneempia ja asiantuntevampia tekijöitä, mutta uskallanpa väittää, että monipuolisuudessa ja lajikirjossa, mitä kaikkea onkaan tullut vuosien varrella kokeiltua ja opeteltua, ollaan varsin pitkällä. Ja uutta kokeillaan ja opetellaan varmasti hautaan saakka. 

Kangaskarkkia painottuu nimensä mukaisesti tekstiileihin, mutta välillä jalansijaa saavat myös puolison intohimon kohde – puu. Eikä käsitöistä innostuva ja uuden oppimista rakastava pysty olemaan kajoamatta välillä myös muihin materiaaleihin.

Tehdyt työt vastaavat yleensä johonkin arjen tarpeeseen. En halua täyttää kaappejani turhakkeilla, enkä kannustaa siihen muitakaan. Sen sijaan haluan panostaa arjen estetiikkaan, käytännöllisyyttä unohtamatta.

Kahden käsityöläisen perheessä usein ensimmäinen ajatus on, voisiko sen tehdä itse... Toinen yleinen on, löytääkö sen käytettynä. Kangaskarkkia ei tarkoitakaan vain uuden valmistusta, vaan myös vanhan kierrättämistä, korjaamista sekä todellisten tekstiili- ym. aarteiden etsimistä.

Tervetuloa lukemaan!


P.s. Tiedetään, kahden sananlaskun änkeäminen yhteen postaukseen hipoo ehkä hyvän maun rajoja, mutta tulipahan tehtyä.

Kuvan kankaat on ostettu Käpysestä.