Pages

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Neulottu pilvimobile


sadepilvet mobile unilelu

Halusin valmistaa itse mobilen vauvan pinnasängyn päälle. No, kuten arvata saattaa, pääsi vauva-arki vatsanpuruineen yllättämään. Neulomiseen taisi kulua aikaa kahdeksan kuukautta ja viimeistelyyn vielä viisi lisää. Niin ja lahjaksi saatiin aikoja sitten toinen mobile. Pinnasänkyäkin käytettiin lähinnä pehmolelujen varastoimiseen. Mutta siinä se nyt on ja pyörii.

Lapsi kävi muutaman kerran mobilea osoittamassa, totesi da ja jatkoi matkaansa. Ainakin se tuottaa joka kerta iloa äidille, vaikkei lapsi äitinsä vaivannäköä vielä arvostakaan. Sopivathan sadepilvet myös kesän teemaan.

Mobilen malli ei ole itse suunnittelemani, vaan löytyi Blog a la Cart -blogista ja alun perin idea on suloiselta Mochimochi Land-sivulta, josta voi ostaa myös ohjeen pilviin.

sadepilvet mobile unilelu

Suhtaudun jämälankatöihin yleensä varauksella, mutta tässä työssä ne olivat paikallaan. Olen kerännyt kaikenlaiset lankarullat samaan koriin, konepestävistä käsinkehrättyihin, (tästäpä muistui mieleeni eräskin sanonta...) ja tietenkin unohtanut autuaasti mikä on mitäkin. Käsinpesu on suoraan sanottuna inhokkihommaani ja siitäkin huolimatta, ettei villaa tarvitse jatkuvasti pestä, on riskinä, että villapaidasta kutistuu toinen hiha tai pehmolelulta puolet päästä, kun ne kuitenkin koneeseen jossain vaiheessa heitän.

Sisäinen perfektionisti vaati muuten tarkistamaan, oliko tummien sadepilvien laittaminen valkoista ylemmäs isokin virhe. Taisin kuitenkin selvitä uhkaavasta luonnontieteellisestä katastrofista kutakuinkin puhtain paperein.

Follow my blog with Bloglovin


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Rakkaudesta se hevonenkin potkii

kangas käpysen


Tietoa ja taitoa erilaisista tekstiileistä on kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä, joten miksi pitää kynttilää vakan alla, kun sitä voi jakaa myös muidenkin iloksi. Jokaisessa tekniikassa löytyy aivan varmasti kokeneempia ja asiantuntevampia tekijöitä, mutta uskallanpa väittää, että monipuolisuudessa ja lajikirjossa, mitä kaikkea onkaan tullut vuosien varrella kokeiltua ja opeteltua, ollaan varsin pitkällä. Ja uutta kokeillaan ja opetellaan varmasti hautaan saakka. 

Kangaskarkkia painottuu nimensä mukaisesti tekstiileihin, mutta välillä jalansijaa saavat myös puolison intohimon kohde – puu. Eikä käsitöistä innostuva ja uuden oppimista rakastava pysty olemaan kajoamatta välillä myös muihin materiaaleihin.

Tehdyt työt vastaavat yleensä johonkin arjen tarpeeseen. En halua täyttää kaappejani turhakkeilla, enkä kannustaa siihen muitakaan. Sen sijaan haluan panostaa arjen estetiikkaan, käytännöllisyyttä unohtamatta.

Kahden käsityöläisen perheessä usein ensimmäinen ajatus on, voisiko sen tehdä itse... Toinen yleinen on, löytääkö sen käytettynä. Kangaskarkkia ei tarkoitakaan vain uuden valmistusta, vaan myös vanhan kierrättämistä, korjaamista sekä todellisten tekstiili- ym. aarteiden etsimistä.

Tervetuloa lukemaan!


P.s. Tiedetään, kahden sananlaskun änkeäminen yhteen postaukseen hipoo ehkä hyvän maun rajoja, mutta tulipahan tehtyä.

Kuvan kankaat on ostettu Käpysestä.