Pages

torstai 3. syyskuuta 2015

Lelunostalgiaa

pehmolelu retrokangas norsu

Rauhallinen kirppisten kiertely on tällä hetkellä harvinaista herkkua ja senkin vuoksi olin todella innoissani Vantaan Kierrätyskeskuksen tämän kertaisesta tarjonnasta. Yhteensä koko kierros taisi vieläpä kustantaa hulppeat 5 euroa.

Ensimmäinen pehmolelukasasta sukellettu löytö sai jo tämän retroäidin pään pyörälle. Tuntemattoman kotiompelijan valmistama pehmonorsu, jonka kankaassa seikkailevat hiihtäjät ja kelkkailijat. Ensi vilkaisulla hahmot näyttävät vieläpä urheilevan helminauhat kaulassaan. Itseäni ilahduttaa mahtavan kuvioinnin lisäksi myös se, että kankaasta on tehty pehmolelu. Ja vielä norsu, jolla on harvinaisen vähän tekemistä talviurheilun kanssa.

pehmolelu retrokangas norsu

Norsun toteutus on yksinkertainen, mikä sopiikin näin villiin kuosiin. Hetken pohdin, että parantelisinko hieman norsun silmiä, mutta päädyin kuitenkin jättämään ne sikseen. Silmien muuttaminen muuttaisi myös norsun persoonaa (kyllä, pehmolelun persoonaa). Toisinaan on parempi vain antaa olla.

pehmolelu retrokangas norsu

Toinen, samasta kasasta sukellettu löytö, oli vaaleanpunainen tennarijalkainen tuhatjalkainen. Se sai tämän äidin jalat vispaamaan vieläkin villimmin. Hahmo on todella tuttu lapsuudesta, vaikkei itselläni vastaavaa aikoinaan ollutkaan. Oman lapsuusajan lelut ovat kuitenkin ehtymätön nostalgian lähde. Niinpä omaa silmääni ilahduttavat aivan erityisesti tällaiset 80- ja 90-luvun alun lelut. Ja pitäähän lapsikin siitä myös.

tuhatjalkainen pehmolelu toukka

Haluan tarjota lapselleni yhdistelmän sekä omassa lapsuudessani että nykyhetkessä parhaiksi kokemiani asioita ja se sisältää myös lelut. Johtunee pitkälti erilaisesta perspektiivistä, maailman raadollisuuteen tutustumisesta ja juurikin niistä ajan kultaamista nostalgisista muistoista, että oman lapsuuden lelut (lastenohjelmista puhumattakaan) tuntuvat itsestä jotenkin herkemmiltä, pehmeämmiltä ja viattomammilta.

Todennäköistähän on, että kun lapsi vielä hieman kasvaa, niin uusimmat lelutrendit nousevat toivelistan kärkeen, mutta ainakin siihen asti äiti saa kieriä omassa nostalgiahuumassaan. Toisaalta eri aikojen klassikot ovat syystäkin klassikoita, eivätkä lelut sittenkään loppujen lopuksi ole niin paljon vuosikymmenten saatossa muuttuneet.

tuhatjalkainen pehmolelu toukka


vedettävä koira viking toys

Kierroksen kolmas löytö tuli eri kasasta. Nimittäin Viking Toysin vedettävä koira. Itse olen enemmän Plasto-fani, ihan jo kotimaisen valmistuksenkin vuoksi. Mutta kyllä näiden Ruotsin serkkujenkin muotoilu ja värimaailma miellyttävät. Sinänsä tämä tuskin on kovin vanhaa tuotantoa. Toistaiseksi koira on ollut vailla narua ja hampaanjäljistä päätellen lähinnä puruleluna. Vetolelut ovat kuitenkin tällä hetkellä suuri hitti, joten pitänee lähteä etsimään tähänkin sopivaa narun pätkää.

Pohdin muuten taannoin niinkin tärkeää ja vakavaa aihetta, kuin blogin olemassa olon oikeutusta. (Blogin olemassa olo ei siis ole vakava aihe, syy pohdinnan taustalla sen sijaan on.) Viime aikoina on ollut jälleen erityisen ahdistavaa ja pelottavaa seurata uutisia ja julkista keskustelua lähes aiheesta kuin aiheesta. Jäin miettimään, että pitäisikö tähänkin blogiin käytetty aika ja energia laittaa johonkin tärkeämpään (maailman muuttamiseen, erakkomajan rakentamiseen). Loppujen lopuksi taitaa kuitenkin olla, että kun elämässä on riittävä annos myös hyvää ja kaunista, niin jaksaa paremmin kohdata kaikki ahdistavat, kurjat ja surullisetkin asiat. Joten luvassa on jatkossakin myös ihmeellisiä retroleluja.